Triggered!!!

Puhutanpa tovi triggeröitymisestä.

Puhun myös itseni vahingoittamisesta ja vauvan kuolemasta että jos ei ole semmonen fiilis että kestät aiheita niin tämä kirjotus kannattaa säästää johonkin toiseen päivään.

Useimmille triggeröityminen merkitsee sitä että joku itsensä originelliksi lumihiutaleeksi kokeva ihminen päättämällä päättää suuttua siksi että joku käyttää oman kuplan ulkopuolista termiä.

Oikeasti se on vaikkapa nyt esimerkiksi sitä kun kokee jonkun asian joka laukaisee päässä impulssin jonka vuoksi itseään on välittömästi pakko vahingoittaa tai laittaa irtaimistoa paskaksi jotta saisi aikaan jotakin jonka avulla pääsee ensiksi mainittuun tavoitteeseen.

Minulla on hirviän kestävä läppäri. Heitin sen äsken lattialle kaikki paskaks- meiningillä ja se käynnistyi yhä. Kyllä. Tein sen nimenomaan koska triggeröidyin. Tosin näppäimiä pitää nyt hakata erityisen lujaa koska ne ovat nyt kaikki vähän pois paikoiltaan. Tässä kirjoituksessa voi olla oikein extrpaljon a- ja j- kirjainten typottamista koska ne pitää lyödä pohjaan aivan erityisellä huolella. Yritin korjata ne mutta varmasti seulastani on jotain päässyt. 

Oikeastaan en koe olevan kamalasti hyötyä sillä että kertoisin miltä triggeröityminen tuntuu. Ei se johda kommunikaatioon. Ei se johda ymmärrykseen. Se johtaa siihen lumihiutleajatteluun.

Sen sijaan tahdon kertoa teille tämän.
Minä en triggeröidy siitä syystä että yhyy yhyy joku sano mulle pahasti. Minulle ei voi sanoa pahasti. Roastaan ja halvennan itseäni kaiken valveillaoloajan niin intensiivisesti että kenelläkään muulla ei yksinkertaisesti ole samoja valmiuksia loukata minua. Eivät he harjoittele tarpeeksi. Ei mikään tunnu missään. Ei minussa ole sellaista tunnetta kuin loukkaantuminen.
Mitäkö tämä kuuluisa triggeröityminen sitten tekee? Se tekee minulle sen että lähtee aivoista salamannopea signaali tehdä itselleni vahinkoa. Jos yhtään saan siihen kontrollia, lyön vain reisiin tai sääriin. Jää jälkiä joita ei tarvitse selitellä koska vaatteet peittävät ne.

No ja nyt se osio jota olettekin jo odottaneet.
Minä triggeröidyn melko harvkseltaan mistään sukupuoleen liittyvästä. Jos triggeröidyn, syynä ei ole se että aihe on sukupuoli vaan se, että asenne on että ollakseni hyvä ihminen minun pitäisi automattisesti "pieksää omani" ollakseni hyvä. Se nyt valitettvasti on asia joka on kipupiste koska kaikenlainen itseni kieltäminen ja omien kantojen esilletuomattomuus ja kaikkinainen myötäily on osa sitä vellovaa massaa joka on tuhonnut minun mielenterveyteni. Vaikka asia välillisesti liittyy sukupuoleen, se on kuitenkin vain pieni osa tätä koko massaa. Tahdon tämän absoluuttisen selkeäksi sen takia että koko triggeröitymisverbi on valjastettu lähinnä vitsihuumoriksi ja meemiksi jossa joku leikkisukupuolen omaava ja siten tietenkin ilmiselvän paha ihminen käyttää pluslaseja.

Maailmastahan ei koskaan voi tehdä semmoista ettei minulla koskaan tulisi eteen tällaisia tilanteita. Vastuu on myös minulla, en saisi tunkea itseäni väkisin sellaisiin tilanteisiin jotka vahingoittavat minua. En saisi ajatella että olen sellainen triggeröitymismeemidiecisscum-ihminen jos en jatkuvasti  hakeudu tilanteisiin joissa kaikkien poliittinen kanta on erilainen kuin itselläni ja minun kaltaisiani ihmisiä pilkataan. (Skenaario oli toki suuresti liioiteltu mutta ymmärtänette.)

En todellakaan sano että olen tavallista herkempi ja minua pitää siksi kohdella sen mukaisesti.
Olen minä tavallista herkkänahkaisempikin mutta se ei liity tähän oikestaan millään tavalla. Minä olen sen lisäksi myös ihan vitun mielisairas. Se on syy miksi minun kanssani on vähän tämmöistä.

Minulta kuoli lukioaikana vauvaikäinen pikkuveli. Hän ei tainnut elää edes tuntia.
Kuollutvauvavitsit olivat siihen aikaan kovassa huudossa.
En ollut kuitenkaan jotenkin vain pystynyt kertoman kavereilleni tästä tilanteesta ja vielä vähemmän pystyin sanomaan asiasta kun niitä vitsejä ruvettiin sitten kilpaa punaviinikännissä illanvietossa tahkoamaan. Ajattelin että tilanteesta tulee niin kiusallinen etten minä halua pilata sitä, minä kyllä kestän.
Eli haluan painottaa että he eivät tahallaan kohdistaneet minuun tämmöistä eivätkä tienneet mitä tekivät.
Miksikö kerron tämän? Luultavasti 99,99% (mielivaltaisen diktaattorimainen arvioni) ihmisistä on saumattomasti sitä mieltä että tuollaisten vitsien kertominen TIETOISESTI vastaavassa tilanteessa olisi uskomattoman törkeää ja että sellaista nyt ei vaan yksinkertaisesti tehtäisi. Varsinkaan ystäville.  Tuskin kukaan jäisi mussuttamaan että jaha, sitä loukkannuttiin ja triggeröidyttiin ja neopuritnismia kun ei saa nykyään edes huumoria viljellä. Tällaisissa tapauksissa ihmisille on välittömästi selvää miten EI käyttäydytä.

Ihmettelen siis suuresti miksei toisenlaisten, aivan yhtä suurien asioiden äärellä ole ihmisillä minkäänsteista ymmärrystä vaan kanssaihmistä saa riepotella niin paljon kuin huvittaa.

Kiitän niitä henkilöitä jotka ovat eri tilanteissa sanoneet minulle että "On parempi ettet tuu tuonne" tai sanoneet että voin lähteä pois tilanteesta. Vaikka vastuu siitä minne itse menen, kuinka olisi minulla, en aina itse käsitä sitä. Koska olen välillä sekaisin ja hullu ja arviointikykyni pettää. Ja toislta en ole joka päivä yhtä hullu. Joskus kestän enemmän.
Enkä tarkoita että muiden pitäisi koko ajan pedata sitä että tilanne on minulle turvallinen mutta silloin kun ihmiset erikseen havaitsevat että alan käyttäytyä tavalla joka indikoi vahvaa epämukavuutta, jo edellämainitun kaltaiset asiat auttavat paljon.
(Minulla on myös muita tietynlaisia tilanteita joissa en kestä olla laisinkaan, eli nyt en puhu tässä enkä muutenkaan _pelkästään _siitä minkälaista huumoria jossain viljellään. Mutta ne muut tilanteet eivät varsinisesti liity tähän muuten kuin triggeröitymisteemaltaan ja niistä lisää joskus toiste.)
Myöskin jos et osaa yhtään olla sellaisen ihmisen kanssa interaktiossa joka alka käyttäytyä oudosti, niin ei sekään ole sinun syysi. Voit sille heti siinä tilanteessa melko vähän jos mitään. Yritä kuitenkin ainakin tällä tavalla päivätajunnallasi kun tilanne ei ole päällä, ymmärtää se että kyseessä ei ole huumorintajuttomuus vaan mielen sairauden oire. Sillä voit korjata myöhemmin vituiksi menneen tilanteen jälkipyykin paremmin. Elämä nyt vain tuo sellaista eteen kuitenkin.

Sosiaalisen median-perskeles on sitten taas aivan oma lukunsa enkä ole oikein vielä varma mitä ihmettä sen kanssa tekisin. Toisaalta, kuten sanoin, vastuu on itselläni kun sinne menen. Jollen tahdo esim. mykistää tiettyjä ketjuja tai blokata tiettyjä ihmisiä, teen tietoisen valinnan ja altistan itseni.
Toisaalta suuri osa sosialisista kontkteistani on somessa ja asiaa hankaloittaa se että ihmiset joiden kanssa keskustelusta saatan pitää muuten, ovat sellaisessa asemassa että heidän seinillään voi tulla vastaan kovastikin materiaalia joka ei pahimpina päivinä sovi psyykelleni. Tässä asiassa minun on ratkisu tehtävä yksin ja jokin kompromissi minun olisi itseni tähden aikaan saatava. Suoraan sanottuna suurin syy miksi en vaienna tiettyjä ketjuja on se että kokisin itseni luovuttajaksi ja utopistiseksi yksisarviskuplahörsöksi jos niin tekisin.

Musta huumori on tärkeää.
Huumori on selviytymiskeino.
Mutta valitettvasti se ei ole niin tärkeää että sen olisi aina, tilanteesta riipumatta mentävä toisen ihmisen hyvinvoinnin tai ihmisarvon edelle.

Mitäkö tehdä ettei näin IKINÄ enää tapahtuisi.
Ette voi tehdä niin. Ette voi elää niin.
Miettikää mielummin mitä teette sitten KUN teette vhingossa virhearvion.
Miettikää valmiiksi niin osatte ehkä jopa toimia sitten kun tilanne oikeasti tulee.  Ainakin muutaman harjoituskerran jälkeen.
Jos olet sellainen ihminen joka näkee toisen naamasta että nyt meni väärään osoitteeseen ja pahasti, niin sano vaikka että "nyt taisi tulla huonosta aiheesta". Tai jotain. Syitä voi olla monia miksi jokin asia ei jotakuta naurata. Eikä se välttämättä ole se syy miksi sitä luulet.

P.S.
Niin ja tämä nyt ei ole oma_keksimä juttu mutta triggeröityminen ei ole yhtä kuin suuttuminen. Älkää siis itsekään kuvatko sillä sanalla sitä että suututte jostain. Se on eri asia.

P.P.S.
Haluaisin oppia tästä tavasta jo pois. Olen vasta muuttanut. Toivoisin ettei naapureiden tarvitsisi kuunnella mitään tavaroiden paiskomista tai "Mää haluan kuolla"- vollotusta. Haluaisin kerrankin olla ihan tavallinen ihminen muiden silmissä. Kaikista vähiten haluan että seinänaapurini vauva joutuisi häiriintymään näistä purkauksistani.